Sunnuntaiaamuna herättiinkin sitten kestohymy naamalla; ei vain jotenkin kyennyt käsittämään miten hieno voitto eilen oli otettu. Aamun ensimmäiset järjen sanat tulivat n. kaksi minuuttia heräämisen jälkeen Johnnyn suusta; ”mä tilaan taksin, nyt mennään baariin”. Ja niin myös mentiin. Owainissa varmaan mietittiin, että eikö noista suomalaisista millään pääse eroon, kun tuntuvat roikkuvan aamusta iltaan baaritiskissä kiinni.
Sunnuntaipäivän kulkua voi kai pitää jonkinlaisen luonnollisena jatkumona sille, mihin edellisenä päivänä oli jääty ennen kuin varkaat ja epäreilut portsarit meidät keskeyttivät; pöydät lainehtivat koko päivän ajan ja fiilis oli korkealla. Päivän lehtiä tutkittiin lapsekkaan innostuneina ja oli kieltämättä suuri järkytys huomata Bellamyn haukkuneen Super-Tintti Johanssonin ja koko täysin suvereenin Huuhkajien joukkueen ottelun jälkeen. Perkele, Bellamy, sut saadaan vielä!
Jonkinlaiseksi päivän tunnuspiirteeksi muodostui toisten juomien suolaaminen ja veikkaisinkin, ettei montaakaan tuopillista tullut juotua, mihin ei olisi yhtään suolaa, pippuria, ketsuppia tai muita mausteita laitettu. Noh, hyvässä ja veljellisessä hengessähän tässä oltiin liikkeellä ja siksi olikin melkoinen yllätys, kun baarimikot joskus ilta kahdeksan aikoihin tulivat ilmoittamaan, ettei meidän seurueellemme enää tarjoiltaisi. Ilta jatkui vielä hetken, luvalla sanoen, erittäin sekavissa merkeissä hostellilla, mutta hyvin nopeasti muutama äärimmäisen toiminnantäyteinen päivä alkoi vaatia veronsa. Let’s call it a night, lads!
Maanantaiaamuna entuudestaan tuttu, tiukkapipoinen minibussikuski tuli noutamaan meitä hostellilta kello kymmenen aamulla. Kyytiin ahtautui huomattavasti hiljaisempaa porukkaa kuin tulomatkalla, eikä mitään sen kummempia tapahtumia reissuun saatu enää mahdutettua. Lobotominen seurueemme valui yksisoluisten alkueliöiden intensiteetillä läpi tullimuodollisuuksien, lentokoneeseen ja loppujen lopuksi, noin viikonmittaiselta tuntuneen Via Dolorosan jälkeen keväinen Sumusaari vaihtui Suomen loskasateeksi.
Takki oli tyhjempi kuin aikoihin, eikä vielä tätäkään kirjoitettaessa pelata aivan täydellä pakalla. Reissu oli kuitenkin yksi kaikkien aikojen parhaista; ei Suomelle noita vierasvoittoja aivan hirveän usein tuppaa siunaantumaan, eikä koetunkaltaista massahurmosta ihan joka päivä pääse kokemaan. Memmy Possen kauniita lyriikoita vapaasti soveltaen; ”lyhyesti referoiden, vitun hyvä reissu”!
Kesäkuussa sitten jatketaan Liechtensteinin ja Venäjän kustannuksella Olympiastadionilla!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti