Siirtoikkunan umpeutuminen elokuun lopussa, juuri ennen kuin kaikki suuret eurooppalaiset futissarjat pääsevät toden teolla käyntiin, on meille faneille jännittävää aikaa. Lähes jokaisella kaudella aivan ikkunan sulkeutumiseen asti on mahdollista, että jopa todella isot kalat uivat ulos kotikaislikoistaan kilpailevien seurojen verkkoihin. Varsinkin, kun näinä päivinä kaikenlainen seurauskollisuus vaikuttaa olevan harvinaisempaa kuin Rovaniemen Palloseuran valkoihoiset pelaajat ja sekalainen joukko mitä erilaisimman taustan omaavia oligarkkeja kantaa käsittämättömiä määriä öljydollareita uusille leikkikentilleen.
Viime vuosina futismaailma on saanut nauttia myös hieman erilaisesta jännityksestä siirtoikkunoiden aikana; jalkapalloilevaan maailman vaivalla vuosien saatossa luodut säännöt pelaajien pelioikeuden omistamiselle, pelaajien myymiselle ja pelaaja-agenttien toiminnalle ovat lentäneet vauhdilla roskakoriin, kun ihmiset aivan lajin huippupäättäjiä myöden ovat raiskanneet rakenteita oikein huolella. Siinähän nyt ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa, että suoraan peruskoulun penkiltä reväistyt, satumaisen rikkaat pelaajat kiukuttelevat umpikierojen agenttiensa tuella itselleen yhä käsittämättömämpiä summia rahaa, mutta että ns. suuret päättäjät, siis ne jotka ovat koko sääntöjärjestelmän luoneet, ovat aloittaneet systeemin alasrepimisen, on jotain täysin selittämätöntä.
Tänä vuonna sopimusoikeudet ja –oikeudettomuudet ovat olleet pinnalla lähinnä portugalilaisen heittäytymisekspertin, Cristiano Ronaldon naurettavissa pyrkimyksissä siirtyä maailman toiseksi rikkaimmasta seurasta, Manchester Unitedista, siihen ainoaan, joka voisi tarjota itkupillille vielä järjettömämmän summan rahaa, eli Real Madridiin. Suurimman kohun koko farssissa on kuitenkin aiheuttanut FIFA:n puheenjohtaja ja siten maailman korkea-arvoisin futisviskaali, Sepp Blatter, joka laajalti lainatussa lausunnossaan kutsui pelaajien pitkiä sopimuksia ”nykyaikaiseksi orjakaupaksi”. Ottaen huomioon, että neiti Ronaldo ansaitsee joidenkin raporttien mukaan jopa 200 000 euroa viikossa, herra Blatterin vertaus siihen yhteiskuntajärjestelmään, jossa erirotuiset tai muuten vain ”alempiarvoiset” ihmiset saattoivat olla toisten ihmisten omaisuutta, aivan kuin nyt esimerkiksi keskikokoinen tiskirätti, on mielestäni vähintäänkin melko ajattelematon. Eikös Blatterin nimenomaan pitäisi jyristä sen puolesta, että pelaajan, seuraan allekirjoittamallaan työsopimuksella sitoutuneen työntekijän, olisi luonnollisesti kunnioitettava tekemäänsä sopimusta? Tuskinpa kukaan esimerkiksi aseella uhaten pakotti herra Cristiinaa allekirjoittamaan, pelaajalle itselleen niin epäreilun huonoilla ehdoilla varustetun sopimuksen kuin kaverilla tällä hetkellä on.
Manchester United ja sen fanit ovat tätäkin kouluttamatonta kakaraa jo vuosia rakastaneet ja tarjonneet kaverille melko paljon jotain sellaista, mitä joku tavallinen Portugalin periferian puuvillapelloilta (pun intended) kotoisin oleva poika ei voisi ikinä saavuttaa. Noh, myönnettävä on, että on kyseisellä hepulla toki muitakin erikoislaatuisia lahjoja, kuin käsittämättömän suuri aataminomena ja huono iho, mutta varmaankin tajuatte perimmäisen ajatukseni. Edes uskomaton lahjakkuus ei saisi nostaa ketään järjestelmän yläpuolelle.
Eikä tämä Portugalin ihme nyt ainoa kusipää ole, joka jaksaa itkeä satumaisen hyvää tuuriaan elämässä. Viime vuonna Afonso Alves lakkoili Heerenveenissä, eikä kukaan tiennyt kuka omisti Carlos Tevezin ja Javier Mascheranon pelaajaoikeudet vaikka velikullat muutamissa seuroissa pelasivatkin. Pari vuotta sitten Louis Saha väitti kirkkain silmin, että pelasi tahallaan huonosti, koska halusi päästä siirtymään isompaan seuraan. Dimitar Berbatov ei suostunut pelaamaan Tottenhamissa, eikä Zlatan Ibrahimovich Ajaxissa, koska halusivat siirtyä muualle. Nicolas Anelka ja vaikkapa nyt Mido ovat myös olleet aivan omilla säännöillään liikkeellä päättäessään kulloinkin tulevista työnantajistaan.
Lista tietysti jatkuisi vaikka maailman ääriin, jos sitä vain haluaisi jatkaa, mutta suuressa kuvassa on tärkeää ymmärtää, että ei tämä viimeaikoina erittäin näkyvästi käsitelty tapaus nyt mitenkään ainutlaatuinen ole, aina asioita ei vain uutisoida näin laajasti. Huomattavaa on, että kaikki nämä pelaajat olivat itse, korkeimman omakätisesti, omilla pikku kätösillään raapustaneet nimensä kulloiseenkin työsopimukseensa, jota vastaan he sitten katsoivat oikeutuksekseen kapinoida.
Toivon sormet kyynärpäitä myöten ristissä, että tällä kertaa asiat saisivat edes jotenkin oikeutetun päätöksen. Toivottavasti Manchester Unitedin kannattajat, jotka ovat kuitenkin tällekin itkupillilleen antaneet vuosien saatossa melko paljon anteeksi, eivät enää tätä katsoisi läpi sormien, vaan buuaisivat ”orjan” vihdoinkin ulos joukkueestaan ja vaikkapa juurikin sinne ”rakastamaansa” valkopaitaiseen seuraan sivistyneen Euroopan ääriosiin. Samalla Seniili-Seppo voisi vihdoinkin luopua yksinvallastaan ja tunnustaa, ettei enää ymmärrä nykyaikaisesta jalkapallosta juurikaan mitään. Eiköhän FIFA:n puheenjohtajankin pallille löytyisi joku, joka ei sentään ole menettänyt aivan kaikkea suhteellisuudentajuaan. Koski se sitten orjuutta tai jalkapalloa.
