Kaikki minut tuntevat henkilöt tietävät mielipiteeni suomalaisesta jalkapallojournalismista; sutta ja sekundaa. Jalkapallokulttuurin ollessa vasta kehittymässä lasten kengistä kohti esipuberteettia, on toimittajille jo liian monta vuotta riittänyt ylimalkainen Valioliigan ja Mestarien Liigan tulosten kertaaminen. Suomalaisista pelaajista on lähinnä riittänyt se, että kerrotaan että Kuningas Litmanen ei taaskaan pelannut jonkun loukkaantumisen takia ja Hyypiä pelasi täydet minuutit Poolin takalinjoilla. Ja siinäpä se.
Nykyään ko. epäuutisointi ei enää vain yksinkertaisesti riitä; suomalaisia pelaajia alkaa olla ympäri Eurooppaa, eritasoisissa sarjoissa sen verran, että pitää tietää jotain jalkapallosta kirjoittaakseen asiantuntevasti. Pitää todella rakastaa lajia ja seurata intohimoisesti pysyäkseen kärryillä. Tässä kohtaa astuukin kuvaan toimittajien epäpätevyys; maajoukkueen pelaajia osataan vielä seurata viikoittain, mutta vähänkin sen ringin ulkopuolella olevaa pelaajaa, vaikka hän miten pelaisi huippusarjassa ja vaikka missä roolissa, on täysin toimittajien armoilla. Suomalaisista tiedotusvälineistä jonkun maajoukkueen ulkopuolisen kaverin uran seuraaminen on käytännössä mahdotonta. Vai mitä sanotte seuraavien nimien tämän kauden suorituksista: Pekka Lagerblom, Niki Mäenpää, Marco Parnela, Niklas Moisander, miten heillä menee? Entäs mitä kuuluu Toni Koskelalle tai Kallu Arkivuolle, tai jollekin muulle Norjassa pelaavalle? Miten kulkee ruotsissa pelaavilla, hieman tuntemattomimmilla pelaajilla; Tim Sparv, Fredrik Svannbäck? Entäs suosikkipelaajani (sattuneesta syystä); Niklas Tarvajärvi. Hollannin pääsarjassa pelaavan joukkueensa ykköshyökkääjä; mitenkäs hänellä kulkee? Ilta-Sanomat? Iltalehti? Edes IS-Veikkaaja? Ei vastausta.
Sen sijaan, meille on uutisoitu laajastikin aiheista; Mehmet Hetemaj pelasi Rivaldoa vastaan. Juho Mäkelä teki kerran harjoituspelissä maalin Barcelonaa vastaan. Lauri Dalla Valle antoi maaliin johtaneen syötön Liverpoolin B-juniorien cup-ottelussa. Njazi Kuqi pelasi pelin joukkueessaan, eikä lyönyt ketään. Mitä seuraavaksi: Perparim Hetemaj kävi shoppailemassa Ateenassa? Alexei Eremenko Junior joi votkaa Moskovassa? Totuuden nimissä, nämä kyseisetkin jalkapalloilulliset huippuotsikot on jo nähty.
Uutisointi on täysin irrationaalista, eikä muodosta minkäänlaista kuvaa siitä, miten suomalaisilla kavereilla menee ulkomaisissa sarjoissa. Sen sijaan kirjoitellaan täysin asiattomia uutisia ylihypetetyistä junioreista, HJK-taustaisista pikajuoksijoista ja ”vaikeista olosuhteista saapuneista entisistä pakolaisista, jotka ovat taistelleet tiensä tähtiin”; esimerkiksi nyt juurikin niin lähelle ”tähtiä”, että on oikein päästy pyytämään nimmari Rivaldolta. Huh. En siis millään tavoin kritisoi sitä, että kavereista kirjoitetaan; mitä enemmän jalkapallouutisia, sitä enemmän jalkapallouutisia, mutta rajansa kaikella. Mielestäni olisi pyrittävä jonkinlaiseen objektiivisuuteen. Toisin kuin tässä blogissa.
Sellainen ihminen joka ei tiedä, että Suomen rajojen ulkopuolella olevissa sarjoissa pelaa n. 70 suomalaista jalkapalloilijaa ja muutama kymmenen junnua on kaiken aikaa testileireillä Euroopassa, voi todellakin tällä uutisoinnilla kokea, että Suomen taso jalkapallossa ja asema jalkapalloilevassa maailmassa on jollain tavalla huono. Ajatelkaa: 70 jalkapalloammattilaista ulkomailla. Kuinka monta osaat nimetä? Eihän tässä nyt tietenkään mitään Brasiliaa edusteta, mutta ei Suomi nyt niin käsittämättömän huono ole. Ja toivoa paremmasta on koko ajan enemmän.
On asiantuntemattomien toimittajien syytä, että suomalaiset eivät tiedä ”omiensa” edesottamuksista. Helppoahan siinä on leikkiä reportteria kun ei tarvitse ottaa selvää siitä mitä oikeasti tapahtuu. Kukaan ei kuitenkaan valita uutisoinnin tasosta. Laji-ihmiset ottavat asioista itse selvää ulkomaisten medioiden kautta, mutta tavallinen vyölaukkuheppu luulee, että on jonkinlainen jalkapalloilullinen uutinen, että Juho Mäkelä teki seitsemän kuukautta sitten maalin harjoitusottelussa tai että jompikumpi Hetemaj pelasi jotain tiettyä pelaajaa vastaan. Väitänkin muuten, että kaikista Suomeen pakolaisina tulleista, sittemmin Suomen kansalaisuuden saaneista jalkapalloilijoista on kirjoitettu sama ”laaja henkilökuva” siitä, kuinka he ovat vaikeista olosuhteista nousseet tähtiin ja kuinka heidän ”tulinen, temperamenttinen” luonteensa soveltuu jalkapalloon ”niin paljon paremmin kuin tavallisten suomalaisten”. Juuri nämä jutut ovat kaikkein helpoimpia kirjoittaa koska ne on kirjoitettu jo sata kertaa aikaisemmin ja juuri tällainen uutisointi on syynä siihen, että ”Kimiheikkinico”-kansa McLaren-tuulipuvuissaan luulee, että suomalaiselle futikselle voi naureskella ihan miten sattuu. Harvassa ovat ne toimittajat, jotka ymmärtävät tai osaavat kirjoittaa valtamedioihin normaalista, suomalaisesta, keskiluokkaisesta perheestä jalkapalloammattilaiseksi ponnistaneesta tavallisesta kaverista, vaikka kyseisenlaiset pelaajat tekevät varmasti aivan yhtä paljon töitä tehdäkseen harrastuksestaan ammatin maailman kilpailluimmalla alalla kuin ”ulkosuomalaisetkin”. Se on sitä todellista lukijan aliarvioimista ja lajituntemattomuutta. Toki edelleen korostan sitä, että on hyvä että ko. juttujakin kirjoitetaan, mutta varsinkin valtamedioilta odottaisin hieman objektiivisempaa katsantokantaa.
Lauantain 8.3. Helsingin Sanomisssa koettiin kyseisen epäjournalismin multihuipentuma, kun kyseisen lehden oma toimittaja, Jarmo ”Formula” Färdig kirjoitti kolumnissaan, että onneksi suomalaiset eivät pärjää jalkapallossa, niin tavallinen pulliainen saa käyskennellä kaupungilla rauhassa ilman, että mitkään jonninjoutavat fanit pilaavat rikkumattoman rauhallisen tunnelman. Jos edes Suomen suurimman yksittäisen printtimedian toimittaja ei kykene mainitunkaltaista laajempaan katsantoon suomalaisesta jalkapallosta, asiat ovat todellakin huonosti.
