Profetiaa Kerrakseen

Näin kevään korvilla Suomen tuulipukuihin pukeutunut kansa perinteisesti kokoontuu hengitystään pidätellen kotisohvilleen jännittämään kahta asiaa; sitä, kuka ajaa hornula-autolla sitkeimmin jonossa ja sitä, mikä maa voittaa jääkeppitappelun jokavuotiset keväthöntsyt. Turuille ja toreille viritellään puhujankorokkeita kansanjuhlia varten ja ehkäpä kunnanisät salaa alkavat jo katsella kesämökkitontteja lahjoitettavaksi sankaripojillemme maailmalla. Leijonapaidat ja Ferrari-lippikset paiskaavat suloisessa sinipunaisessa menestyshuumassa kättä sopuisasti kuin maastokuvioiset housut ja vaaleanpunainen paljettitoppi Milanon muotiviikoilla. Saatetaanpa jossain päin maata jopa miettiä kummalle puolelle huoltoasemaa sen pelaajan, jonka isoisän setä oli ”meiltäpäin” kotoisin, patsas nyt sitten sijoitettaisiin. Ja ehkäpä Räikköstenkin suvun, tai ainakin koko kansan Jenni Kiminvaimon juuret jotenkin ammentavat rakkaan kotikirkonkylän mullista. Voi tätä urheilun autuasta huumaa. Eikä vielä olla edes päästy jokakesäisen seipääntyöntökauden alkuun! Siitähän se riemu vasta sitten repeääkin…

Kaikessa hiljaisuudessa ja mediapimennossa kauttaan aloittelee myös Veikkausliiga; käsittämättömän aliarvostettu, suurten mediatalojen hyljeksimä ja heikkojen johtajien vuosia raiskaama kuningaslajin kotimainen ykkössarja. Draamaa ja tunteita on luvassa Helsingistä Rovaniemelle, Pietarsaaresta Kuopioon ja kaikkialle siltä väliltä. Ensi kaudeksi pääsarjatason joukkueen saa myös, ensimmäistä kertaa historiassa Jyväskylä. Paikallisen JJK:n yleisökeskiarvo on jo vuosia ollut korkealla, mutta vasta viime syksynä joukkue onnistui nousemaan Veikkausliigaan.

Laji-ihmisenä en malta odottaa kauden alkua; etukäteen ehkä suurin mestarisuosikki; Honka pöllytti talvileireillään jopa muiden Pohjoismaiden pääsarjojen suurjoukkueita, HJK:n hyökkäyskalusto vaikuttaa ehkä kaikkien aikojen kovimmalta, TPS:n penkin taakse hyppäsi aina tunteita herättävä Pablo Rautiainen, viime kauden mestari Inter on taas jalkeilla kovalla jengillä ja kaikki odottavat innolla mitä Valkeakosken Onnelan tulevaisuuteen kuuluu. Eihän tässä voi olla kuin innoissaan.

On mahdotonta ennustaa mitä tulevalla kaudella sitten tulee tapahtumaan? Seuraavat asiat ovat kuitenkin varmoja;

1. Klubi porskuttaa suvereenisti liigan kärjessä koko kevätkauden ajan ja Mursu Muurinen myhäilee viiksiensä takana tyytyväisenä. Keskikesällä juhannuskokkoa katsellessaan Muurisen viikset kuitenkin kärähtävät ja HJK:n voittotaika häviää. Klubi päätyy lopulta Hongan jälkeen hopealle ja kauden jälkeisissä haastatteluissa Mursu toistelee jo legendaariseksi muodostunutta lausettaan; ”en hetkeäkään uskonut voittoon”, kuin touretten-syndroomasta kärsivä kunnallispoliitikko. Ollis kuitenkin palkitsee uskollisen ystävänsä hyvästä yrityksestä jatkosopimuksella.

2. Valkeakosken-Abramovitch, Samuli Kettunen (SK) rakennuttaa hikiselle Tehtaankentälle sen kaikkein tärkeimmän mitä hänen mielestään futisstadionilla tarvitaan; VIP-tilat. Kyseisen pääkatsomon takana sijaitsevan työmaaparakin valkeakoskenkatkuisessa kylmyydessä erinäiset BB-tähdet ja etuliitteillä ”tissi”, ”silikoni” ja ”kohu” tunnetut seiskajulkkikset hytisevät parin ensimmäisen Hakan kotipelin ajan. Hyvin nopeasti Seppo kuitenkin huomaa, että eihän homma näin toimi ja Hakakin ottaa takkiin kierros toisensa jälkeen. Rotta jättää uppoavan laivan ja Haka ajetaan juhannukseen mennessä konkurssiin. Pelaajat siirtyvät paikallisen Onnelan asiakaskunnasta tiskin toiselle puolelle; baarimikoiksi ja lipunmyyjiksi.

3. Myllykosken Saviniemessä tehdään Guinnessin ennätystenkirjaan oikeuttava ”hiljaisuuden maailmanennätys”, kun Mypa pelaa RoPS:ia vastaan heinäkuun puolessavälissä. Poromiehet eivät vaivaudu etelään vierailulle ja Myllykosken jurot juntit eivät tunnetusti uskalla suutaan avata. Ennätystenkirjan paikalle vääntäytynyt virallinen valvoja sekoaa hetkellisesti ottelun aikana koska epäilee tulleensa kuuroksi. Yli lentävä lokki kuitenkin pelastaa kaverin mielenterveyden rikkomalla iloisella kiljunnallaan läpitunkemattoman hiljaisuuden.

4. Ensimmäinen potkut saanut valmentaja on Pablo Rautiainen. Mies menettää järkensä löytäessään Veritas-stadionilta Stefan Håkansilta pudonneen kultasormuksen ja Patrik Håkansilta pudonneen lantamadonlakin, jonka nauttii suurella ruokahalulla. Pablo muuttaa Ruissalossa sijaitsevaan luolaan, alkaa syödä pelkkää raakaa kalaa ja kutsuu sormusta ”my precioukseksi”. Rautiaisen tilalle TPS palkkaa Euro-Keke Armstrongin ja joukkue saa hyvästellä menestyksen Euroopan kentillä myös tulevaisuudessa.

5. HJK pelaa Finnair Stadionilla MIFK:a vastaan keskiviikkona 6.5. ja iltapäivälehdet kaivavat taas naftaliinista iänikuiset ”jalkapallokulttuuri saapuu päiväksi Helsinkiin”-artikkelit. Kyseiset roska-aviisit eivät kuitenkaan ammattitaidottomuuttaan huomaa, ettei Green Mean Machinen porukkaa ole tullut kaupunkiin kuin pikkubussillinen ja että Klubin kannatusjoukot ovat runsaslukuisina paikalla ihan koko kauden ajan.

6. RoPS juuttuu kevätkaudella sarjataulukon häntäpäähän ja Jouko Kiistala ostaa toukokuun paniikintäyteisinä viikkoina vanhan Venäjän armeijan kuljetuskoneen, jotta voi rahdata pelimiehiä Zambiasta nykyisten muutamien kymmenien sijasta ihan kylä kaupalla. Heti joukkueen vaihdettua länsimaista lääketiedettä harjoittava lääkärinsä oikeaan noitatohtoriin ja muutamaan mustan magian harjoittajaan joukkue alkaa menestyä. Rovaniemen Keskuskenttä onkin loppukauden lähes valloittamaton paikka ja RoPS klaaraa helposti liigapaikan ensi kaudeksi.

7. Vaasassa kuohuu kulisseissa koko kauden ajan; valmentaja Tomi Kärkkäinen peluuttaa joukkuetta itsepintaisesti parhaiden italialaisten perinteiden mukaisella catenaccio-taktiikalla samaan aikaan kun urheilutoimenjohtaja Juha Reini haluaisi pelata hollantilaisen hyökkäävästi. VPS pärjää kuitenkin 0-0 tuloksillakin kohtuullisen hyvin ja säilyy sarjassa, joten valmentajan erottamiselle ei ole perusteita.

8. TamU:n kausi sujuu kaksijakoisesti. Alkukaudesta Zicon piiskaama ryhmä on vielä vireessä ja taistelee jopa mitalisijoista, mutta elokuussa ilman fysiikkavalmentajaa koko talven sinnitelleen joukkueen kuntopohja romahtaa. Tamperelaiset häviävät kaikki loput ottelunsa ja säilyvät vain vaivoin sarjassa. Paikallinen Aamulehti hylkää joukkueensa ensimmäisen tilaisuuden saatuaan ja alkaa julkaista kaupungin suurimpien ikonien; Raipe Helmisen ja Timo Jutilan hyväntuulisia eläkepäiväkirjoja futisuutisten sijaan.

9. Honka pärjää koko kauden ajan loistavasti ja muut joukkueet kadehtivat espoolaisten tasapainoista toimintamallia. Ainoan takaiskun seuran imago kokee syyskuun sarjakierroksilla, kun ”stadionin” päätyyn rakennettu putkikatsomo romahtaa. Hetken aikaa pelätään jopa Euroopan mittakaavassa tuhoisaa uhrilukua, mutta lopulta selviääkin, että katsomossa oli ainoastaan ottelua jostain syystä katsomaan tullutta FCLK:n Helsingin jaoston porukkaa, jotka olivat liian humalassa huomatakseen mitään tapahtuneen. Uhkaavasta tilanteesta selvitään siis säikähdyksellä, mutta Espoon kaupunginvaltuusto ottaa asian tosissaan ja myöntää Hongalle tarvittavat varat oikean stadionin rakentamiseen.

10. Iltapäivälehdet kirjoittavat tuttuun tyyliinsä Veikkausliigasta asteikolla ”vähän-helvetin vähän”. Ainoat IS-Urheilun ykkösuutiset kotimaisesta jalkapallosta saadaan HJK:n ja Lahden pelatessa vastakkain ja runsaslukuisten fanijoukkojen intoutuessa pienimuotoiseen, ystävällismieliseen painikilpailuun ottelun tuoksinassa. ”Futishuligaanit todellinen ongelma”, ”silmitöntä väkivaltaa”, ”pitääkö jalkapallo kieltää”, kirkuvat otsikot ja Tanja Erjola-Karpela-Saarela-Vienonen vie asian eduskuntaan asti. Jalkapallon pelaamista ei pitkällisten neuvotteluiden jälkeen kuitenkaan päätetä kokonaan kieltää.

Joo. Sitten niihin asiallisempiin veikkauksiin; mestaruuden vie valitettavasti naapurikaupungin seura, Honka. Muut mitalit menevät HJK:lle ja TPS:lle. Myös FC Lahdella, Interillä ja jopa TamU:lla on sanansa sanottavana jalometallia jaettaessa. Maalikuninkuuden vie Hongan Aleksander Kokko ennen HJK:n Jarno Parikkaa. Liigasta putoaa valitettavasti JJK. Katsomoissa nähdään aivan uudenlaista vilinää perusveijojenkin löytäessä vihdoin katsomoihin. Turun derbyt, sekä HJK:n ja Hongan väliset matsit myydään jopa loppuun. Hienoja yleisömääriä saadaan myös Tampereelta ja Lahdesta. Edessä on hienoin futiskesä vuosiin!