Suureksi pettymyksekseni Suomi ja Belgia tasasivat pisteet EM-karsinnan kannalta elintärkeässä ottelussa Brysselissä pari viikkoa sitten lauantaina. Ottelun ratkaisu oli pienestä kiinni; pari kyseenalaista paitsioliputusta nousi ottelun jälkispekulaatioissa avainasemaan, eikä tasapelin tuomasta yhdestä pisteestä voida sanoa olevan liiemmälti iloa lopullisessa pistetaulukossa; loput kaksi ottelua olisi nyt pakko voittaa ja sen lisäksi Serbian olisi menetettävä edes yksi piste jäljellä olevissa otteluissaan. Enää peli ei siis ole täysin omissa käsissä vaan apua tarvitaan borateilta tai polakeilta ja samaan aikaa Huuhkajien olisi lyötävä ensin Azerbaidzan kotona ja pystyttävä sen jälkeen vuosisadan ihmeeseen voittamalla liimatukkaiset lusitaanit vieraissa. Toivo toki elää niin kauan kuin edes teoreettiset mahdollisuudet karsinnoista selviämiseen on. Omassa päässäni Alpeille ollaan edelleen menossa...
Ottelun lopputulos oli varmasti valtava pettymys myös niille 2000 suomifanille, jotka olivat matkustaneet surullisenkuuluisan Heyselin paikalla kohoavalle Roi Boudoin Stadionille kannattamaan sinivalkoisia. Youtubesta ynnä muista nykyaikaisista kuva- ja videomateriaalinjakopalveluista olemme otteluviikonlopun jälkeen nähdä mahtavia osoituksia suomalaisesta jalkapallokulttuurista suomifanien esimerkiksi laulaessa Brysselin kaduilla Finlandia-hymniä tai huivittaessa tuntematonta pissaavaa pikkupoikaa esittävää, luvalla sanoen, varsin vaatimatonta patsasta. Siinä on sitä jalkapalloilullista korkeakulttuuria; ihan niin kuin isotkin pojat! Toivottavasti myös Imagen toimittajat ovat näitä pätkiä nähneet…
2000 suomifania vierasottelussa tarkoittaa suurempaa määrää kuin koskaan aikaisemmin. Edes MM-karsintaan Englantiin vuonna 2001 ei matkannut yhtä paljon sinivalkoisia ja tällä kertaa paikallaolijat eivät varmasti kuuluneet silloin mukana olleiden maansa myyneiden joukkoon, vaan olivat aidosti Suomen puolella. Mahtava määrä vieraskannattajia; hienolta näytti ja kuulosti.
Jotta asiaankuuluva suomalainen itseruoskinta ei kuitenkaan olisi tässä jalkapallojuhlassa täysin unohtunut, muisti korkeakulttuurin kehtona syvästi arvostamani iltapäivälehdistö varoitella jo viikkoja ennen ottelua suomikuvan varmasta tahriintumisesta noin ison kannattajajoukon ollessa liikkeellä. Kännissähän noilla reissuilla toki on jokainen, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että suomifanit ovat Euroopan tasolla vielä aika kaukana monen muun maan vieraspelimatkojen hulabaloosta; tiettävästi edes taisteluasemissa ollut mellakkapoliisi ei joutunut töihin. Varmasti Brysselissä kustiin kuin susilauma, rikottiin muutamia pulloja ja käyttäydyttiin äänekkäästi, mutta verrattuna esimerkiksi englantilaisten ja puolalaisten vieraskannattajien yleensä aiheuttamiin kansallisiin hätätiloihin, oli jälki varsin maltillista; tuskin edes yhtä pidätystä tapahtui ja niitähän nyt sattuu pienemmilläkin porukoilla tehdyillä matkoilla harva se kerta.
Tällä kertaa eivät siis iltapulut ja muut uutisankat saaneet aihetta juuri minkäänlaisiin skandaaliuutisiin ottelutapahtumasta vaan joutuivat keskittymään ihan vain puhtaaseen urheilujournalismiin kirjoituksissaan. Maa, ja sitä kautta kisapaikka, tietysti myytiin lööpeissä moneen otteeseen, mutta sen suurempia epäkohtia suuresta suomalaisesta futisjuhlasta ei sittenkään löydetty. Uutiset suomalaisten aiheuttamasta pahennuksesta olivat varmaan jo painokoneeseen menossa ja Lenita Airistoa haastateltu aiheesta "suomalaiset juntit - euroopan pohjasakkaa" ennen kuin huomattiin, että koko hommahan meni, itse ottelua lukuunottamatta, aivan mainiosti ja että tässähän pitäisi pystyä jonkinlaiseen pelianalyysiinkin.
Jännityksellä odotan kuukauden päästä Portugalissa pelattavaa viimeistä karsintaottelua ja sen lehdissä keräämää huomiota. Huhujen mukaan paikalle on lähdössä lähes saman verran suomalaisia kuin Belgiaankin. Ehkä tällä kerralla voitaisiin ottaa kukat hatuista ja keskittyä itse ottelusta kirjoittamiseen kaiken maailman etukäteisjeesusteluiden sijaan. Sehän on ainoastaan positiivinen asia, että Huuhkajat saavat vierasotteluihin liikkeelle tuhatpäisiä yleisöjä.
Ottelun lopputulos oli varmasti valtava pettymys myös niille 2000 suomifanille, jotka olivat matkustaneet surullisenkuuluisan Heyselin paikalla kohoavalle Roi Boudoin Stadionille kannattamaan sinivalkoisia. Youtubesta ynnä muista nykyaikaisista kuva- ja videomateriaalinjakopalveluista olemme otteluviikonlopun jälkeen nähdä mahtavia osoituksia suomalaisesta jalkapallokulttuurista suomifanien esimerkiksi laulaessa Brysselin kaduilla Finlandia-hymniä tai huivittaessa tuntematonta pissaavaa pikkupoikaa esittävää, luvalla sanoen, varsin vaatimatonta patsasta. Siinä on sitä jalkapalloilullista korkeakulttuuria; ihan niin kuin isotkin pojat! Toivottavasti myös Imagen toimittajat ovat näitä pätkiä nähneet…
2000 suomifania vierasottelussa tarkoittaa suurempaa määrää kuin koskaan aikaisemmin. Edes MM-karsintaan Englantiin vuonna 2001 ei matkannut yhtä paljon sinivalkoisia ja tällä kertaa paikallaolijat eivät varmasti kuuluneet silloin mukana olleiden maansa myyneiden joukkoon, vaan olivat aidosti Suomen puolella. Mahtava määrä vieraskannattajia; hienolta näytti ja kuulosti.
Jotta asiaankuuluva suomalainen itseruoskinta ei kuitenkaan olisi tässä jalkapallojuhlassa täysin unohtunut, muisti korkeakulttuurin kehtona syvästi arvostamani iltapäivälehdistö varoitella jo viikkoja ennen ottelua suomikuvan varmasta tahriintumisesta noin ison kannattajajoukon ollessa liikkeellä. Kännissähän noilla reissuilla toki on jokainen, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että suomifanit ovat Euroopan tasolla vielä aika kaukana monen muun maan vieraspelimatkojen hulabaloosta; tiettävästi edes taisteluasemissa ollut mellakkapoliisi ei joutunut töihin. Varmasti Brysselissä kustiin kuin susilauma, rikottiin muutamia pulloja ja käyttäydyttiin äänekkäästi, mutta verrattuna esimerkiksi englantilaisten ja puolalaisten vieraskannattajien yleensä aiheuttamiin kansallisiin hätätiloihin, oli jälki varsin maltillista; tuskin edes yhtä pidätystä tapahtui ja niitähän nyt sattuu pienemmilläkin porukoilla tehdyillä matkoilla harva se kerta.
Tällä kertaa eivät siis iltapulut ja muut uutisankat saaneet aihetta juuri minkäänlaisiin skandaaliuutisiin ottelutapahtumasta vaan joutuivat keskittymään ihan vain puhtaaseen urheilujournalismiin kirjoituksissaan. Maa, ja sitä kautta kisapaikka, tietysti myytiin lööpeissä moneen otteeseen, mutta sen suurempia epäkohtia suuresta suomalaisesta futisjuhlasta ei sittenkään löydetty. Uutiset suomalaisten aiheuttamasta pahennuksesta olivat varmaan jo painokoneeseen menossa ja Lenita Airistoa haastateltu aiheesta "suomalaiset juntit - euroopan pohjasakkaa" ennen kuin huomattiin, että koko hommahan meni, itse ottelua lukuunottamatta, aivan mainiosti ja että tässähän pitäisi pystyä jonkinlaiseen pelianalyysiinkin.
Jännityksellä odotan kuukauden päästä Portugalissa pelattavaa viimeistä karsintaottelua ja sen lehdissä keräämää huomiota. Huhujen mukaan paikalle on lähdössä lähes saman verran suomalaisia kuin Belgiaankin. Ehkä tällä kerralla voitaisiin ottaa kukat hatuista ja keskittyä itse ottelusta kirjoittamiseen kaiken maailman etukäteisjeesusteluiden sijaan. Sehän on ainoastaan positiivinen asia, että Huuhkajat saavat vierasotteluihin liikkeelle tuhatpäisiä yleisöjä.
