Uusimmasta Image-lehdestä olemme kaikki saaneet lukea kuinka Suomessa, formulan, pesäpallon ja muiden junttiurheilulajien luvatussa maassa, on sittenkin jalkapallokulttuuria. Halleluuja! Ainoastaan, futiskulttuurimme on kuulemma puhtaasti sitä, että seurataan Valioliigaotteluita televisiosta ja opetellaan puhumaan oikeaoppisella scouser-aksentilla englantia. Siis puhdas mieshuoraus ja kuvien kumartaminen! Siis, että suomalainen kulttuuri onkin englantilaisen ihannointia! Pelkästään! Suomalainen futiskulttuuri on siis niiden "miesten" harteilla jotka kannattavat Englantia silloinkin kun tämä Euroopan kehitysmaa pelaa Suomea vastaan! Siis mitä!?
Tämän kuvottavampia väitteitä en ole vielä suomalaisesta mediakentästä vielä kuullutkaan kumpuavan. Ja vielä laatulehtenä pitämästäni Imagesta. Tässähän puhutaan jo melkoisesta alemmuuskompleksista! Totta on, että veikkausliigafutis ei ole aivan yhtä hyvää kuin vaikkapa Valioliiga. Eivätkä fanit ole yhtä monituhatpäisinä lehtereissä kuin vaikkapa Ruotsissa, mutta omiin muroihin kuseminen on aina saanut vereni kiehumaan. Onkohan jutun kirjoittanut toimittaja edes ikinä käynyt futismatsissa? Siis veikkausliigamatsissa. Kyllä Suomessakin kulttuuria on; ehkä vähän pienempää kuin jossain muualla, mutta kuitenkin. Matseissa käyvät ihmiset todella yrittävät kehittää katsomokulttuuria myös meillä. Ja jostainhan se on aloitettava; ei voida olettaa, että esimerkiksi Englannissa, lajin kehdossa, on aina sitä glooriaa ja infernaalista yhteislaulua tarjolla; sateisen sunnuntai-iltapäivän matsi alemman keskikastin joukkueiden kesken harvemmin on samanlainen euforiaa ja taistelumieltä herättävä kokemus kuin viimeisen kierroksen mestaruuden ratkaiseva taistelu Manchester Unitedin ja Liverpoolin välillä. Harmi vain, että suurelle yleisölle englantilainen futis on vain ja ainoastaan niitä parhaita matseja; usein ei edes muisteta että myös Derby ja Reading pelaavat kaksi kertaa kaudessa vastakkain. Puhumattakaan Birminghamin ja Sunderlandin välisestä titaanien taistelusta tai alempien divisioonien otteluista.
Noh, totta kuitenkin on, että Suomessa ei olla edes yhdessä sadasosassa siitä kulttuurimäärästä mikä englantilaiseen jalkapalloiluun liittyy, mutta ei se tarkoita sitä, että Suomessa ei olisi mitään. Eikä se vähäkään ainakaan sillä parane, että mediassa kirjoitetaan asiasta täysin yksipuolisesti. Haastaisinkin Imagen toimittajan menemään esimerkiksi Klubin ja Hongan väliseen Veikkauliigaotteluun, haastattelemaan sen jälkeen Forza HJK:n ja Hongankolistajien jäseniä ja kirjoittamaan siitä, mitä mieltä ko. ryhmien edustajat ovat suomalaisesta fanikulttuurista. Tai vaikka SMJK:n jäseniä minkä tahansa EM-karsintaottelun jälkeen. Voisivat mielipiteet olla hieman vähemmän kärkkäitä.
Kannatan itsekin kiihkomielisesti Liverpoolia, mutta niin myös koko suomalaista jalkapalloperhettä, enkä ikinä kirjoittaisi yhtään riviä aikomuksenani loata sitä vähää mainetta joka veikkausliigafutiksella kansan syvien tuulipukurivien keskuudessa on. Nyt kun Huuhkajat pääsevät ensi kesän EM-kisoihin saattaa monenkin toimittajan takki kääntyä hyvinkin nopeasti.
Tahko Pihkala on saattanut saada erävoiton jalkapallosta, mutta sotaa hän ei ole voittanut.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti