Hämäläinen ja hämäläiset

Suomi hoiteli Kazakstanin 90 minuutin nuhjaamisen jälkeen 2-1 viime viikolla Tampereen Ratinassa. Muiden A-lohkon otteluiden päättyessä suotuisasti (Armenia- Portugali 1-1 ja Belgia-Serbia 3-2) Alpit tuntuvat olevan Huuhkajille lähempänä kuin koskaan.

Viime keskiviikkoinen, onnellisesti päättynyt, EM-karsintaottelu Suomen ja Kazakstanin välillä on itse matsin jälkipyykkien ohella kirvoittanut paljon keskustelua arvo-ottelun pelipaikasta. Maajoukkueen virallinen kotikenttä, Helsingin Olympiastadion oli sivuutettu otteluareenaa valitessa ja peli oli päätetty viedä Tammerkosken Sillan kupeeseen; Tampereelle. On toki totta, että Olympiastadionin lähes neljääkymmentätuhatta paikkaa tuskin olisi myyty läheskään loppuun Kazakkeja vastaan, mutta Ratinan yleisömäärä, hieman yli 13 000, oli kyllä valtava pettymys täysin realistisesti lopputurnauspaikasta taistelevalle Suomen joukkueelle. Tämän viikon aikana on useilla tahoilla argumentoitu, että pieni katsojamäärä johtui pääkaupunkiseutulaisten haluttomuudesta lähteä katsomaan Huuhkajia Kehä-3:n ulkopuolelle, mutta itse näkisin asian täysin päinvastoin. Ottelun jälkeiset autoletkat ja viimeistä paikkaa myöten täytetyt VR:n aina niin luotettavat junat etelään kertovat aivan jostain muusta. Uskaltaisinkin väittää, että Mansessa ei TamU:n menestys ole suurista puheista huolimatta sittenkään sytyttänyt koko kaupungin futisbuumia vaan nimenomaan Tampereen ja sen lähialueiden ihmiset äänestivät jaloillaan, eivätkä saapuneet paikalle. Jotenkin tuntui siltä, että kaikki ihmiset ympärillämme olivat tulleet paikalle jostain muualta kuin Hämeestä. Väitän, että Olympiastadionille olisi saatu vähintään 20-25 tuhatta katsojaa paikalle ihan jo pelkästään ottelun ympärille luodulla hypellä.

Noh, edellinen saattaa olla ainoastaan oma, täysin väärä mielipiteeni, mutta yksi asia ainakin on varma; tunnelma oli todella hämäläisen hidas ja rauhallinen. Verrattuna edellisten karsintaotteluiden huutomyrskyyn, Ratinassa vallinnut ekumeeninen hartaus oli aika ajoin jopa äärimmäisen ahdistava kokemus. SMJK:n katsomonosan laulut kyllä kuuluivat toiselle puolella stadionia, mutta siihen se sitten jäikin; Maamme-laulun desibelit ottelun alla eivät olisi pelottaneet edes lähipuiden laiskoja variksia päiväuniltaan, saati sitten ylvästä huuhkajaa, kuten Olympiastadionilla. Ja sen biisin osaavat kuitenkin kaikki. Toivottavasti. Ratinan akustiikka on yksinkertaisesti äärimmäisen huono minkäänlaisen tunnelmanpoikasenkaan luomiseen; avonaiset, käsittämättömän kaukana kentästä olevat katsomonsirpaleet eivät vain yksinkertaisesti toimi niin kuin jalkapallostadionin tulisi toimia. Ratinassa ei todellakaan ole pelkoa siitä, että stadionin rakenteet tarjoaisivat minkäänlaista kaikupohjaa kannattajille. Oma ääneni kesti hädin tuskin ensimmäisen puoliajan loppuun. Oli todellakin hieman epäuskoinen olo katsoa pituushyppypaikan vieressä sivurajaheittoa suorittavaa tikku-ukkoa lähes rikkumattoman hiljaisuuden vallitessa; täälläkö näitä pelejä nyt sitten pelataan.

Miten peli sitten oli päätetty viedä pois Huuhkajien itseoikeutetulta kotikentältä? Vastaus on yksinkertaisen tyly: valittaessa viimeksi Palloliiton puheenjohtaa, Pekka Hämäläinen ei olisi millään saanut lobbattua itselleen uudelleenvalintaan oikeuttavaa äänimäärää maakunnissa lupaamatta viedä karsintaotteluita myös muualle kuin Pääkaupunkiseudulle. Niinpä siis nyt, sopivan tilaisuuden tultua Palloliiton pysähtyneisyyden ajan itseoikeutettu hirmuhallitsija päätti viedä elintärkeän karsintaottelun Suomen huonoimmaille jalkapallostadionille. Onneksemme joukkue kuitenkin hoiti oman leiviskänsä katsojien väistäessä vastuuta ja voitti Kazakit, pitäen unelman lopputurnauspaikasta edelleen elossa. Pysähtyneisyyden aika Palloliitossa tosin jatkuu vielä muutaman vuoden; toivottavasti sen päätyttyä aika olisi kypsä myös jollekin uudelle jalkapallopäättäjälle, jolla olisi ehkä jokunen uudistava ja eteenpäinvieväkin ajatus suomalaisesta futiksesta.

Teesini viimeviikkoisen fiaskon uusinnan estämiseksi ovat:

-Poliittisten korruptiopäätösten ei koskaan pitäisi mennä joukkueen edun edelle. Ei koskaan.

-Elintärkeitä jalkapallo-otteluita ei pitäisi viedä puhtaisiin jääkiekkokaupunkeihin. Ei koskaan.

-Palloliitto tarvitsisi joskus uusia päättäjiä, jotta suomalaista futista voitaisiin aidosti kehittää.

Puolaa vastaan 12.9 pelataan taas Olympiastadionilla. Toivottavasti loppuunmyydyllä.


-Tomppa