maanantai 14. joulukuuta 2009

Tapahtui kerran kesällä

Olin jo onnellisesti unohtanut koko viime kesäkuun Venäjä-peliä edeltäneet tapahtumat, kunnes perjantaina televisiosta tuli Lainvalvojat-sarjan jakso, jossa poliisin JouHa-yksikkö turvaa suomalaisten futisfanien marssia MM-karsintaotteluun Olympiastadionille. Ohjelman kuvaaman matsin (Suomi-Wales, 10.10.2009) viralliseen fanimarssiin SMJK:n riveistä osallistui ainoastaan noin kolmisen sataa jäsentä, eikä kaikin puolin tuloksellisesti merkityksettömän ottelun ennakkotunnelmissa koettu minkäänlaisia tunteenpurkauksia. Kaiken kaikkiaan homma oli jopa hieman surumielistä ja omasta mielestäni jollain tavalla seremoniallisesti kuvasi hyvin karsintaurakan viimeistä ottelua edeltävää yleisfiilistä. Itse matsissa sitten, kymmenen minuutin ”silent protestin” jälkeen laitettiin Pohjoiskaarteessa täysi rähinä päälle ja tunnelma oli hieno loppuun asti, aivan kuten arvo-ottelussa kuuluukin. Ottelutapahtumista ei kuitenkaan Lainvalvojissa ollut puhetta, eli televisioviihteen osalta homma sujui mallikkaasti, eikä minkäänlaisia ongelmia syntynyt. Täydet pisteet sinivuokoille siis? Väärin. Aivan Lainvalvojien ko. osion lopussa operaation johtaja sanoi jotain tyyliin ”homma sujui hienosti, kuten aina aikaisemminkin”. Siis mitä? ”Kuten aina aikaisemminkin”? Erikoista. Itse kun luulin, että tasan neljä kuukautta aikaisemmin venäläiset futishuligaanit olivat nöyryyttäneet suomalaista poliisia mennen tullen keskellä pääkaupunkimme pääkatua. Ainiin, silloinkin operaation johtaja totesi ”ottelupäivä sujui joitakin yksittäisiä tapahtumia lukuun ottamatta kokonaisuudessaan rauhallisesti”. Mitään ei siis tapahtunut? Kiitos.

Itse muistan tapahtumat hieman eri tavalla. Muistan mm. hammassuojin ja tiiliskivin varustautuneiden venäläishuligaanien hyökkäyksen SMJK:n marssin (jossa ei muuten kertaakaan aikaisemmin ole tapeltu) kimppuun. Muistan pelokkaiden mellakkapoliisien täydellisen jäätymisen tilanteessa, joka olisi ratkennut muutaman marlboronhajuisen ryssäjohtajan säkittämisellä välittömästi tapahtumien alkamisen jälkeen. Muistan erittäin hyvin suomalaisiin päin kääntyneet mellakkakilvet joiden takana, marssin edessä siis, hakattiin suomalaisia ”1 vastaan kymmenen” –periaatteella. Loistavasti mieleeni muistuu myös SMJK:n osaston pysäyttäminen useaan otteeseen helpommaksi maalitauluksi tiiliskivi- ja kaljapullosateelle. Liikkuvaan maaliinhan on vaikeampi osua. Tiedän muuten ainakin kahden ihmisen käyneen varoittamassa poliisia ennen marssin alkua ”kansallismuseon takana odottelevista huppupäistä, jotka tuntuvat irrotettujen katukivien määrästä päätellen olevan tekemässä jonkinlaista tietyötä”. Mitä muuta? Ainakin ne picnicillä olleet, arviolta 15-vuotiaat suomifanitytöt joita likaiset itäkoirat pommittivat säälimättä tiiliskivillä Töölönlahden rannassa. Ja Helsingin Sanomien jutun venäläisfanien iloisesta kesäretkestä Helsinkiin. Pääosassa oli muuan Mihail Barsuk; tunnettu Pietarin Zenithiä seuraava väkivaltainen huligaani. Kaveri olisi tuskin päässyt mihinkään muuhun Euroopan maahan futismatkalle, mutta täällä lintukodossamme suurin mahdollinen uutismedia tekee kundista YYA-henkisen, hellyttävän iloisen kesäartikkelin. Varmaan maksoivat vielä vodkat ja blinit. Tietysti mieleeni tulee myös suomifanien nöyryyttävä marssittaminen metsien läpi omalle kotistadionilleen, sekä ne stadionin takana odotelleet vähintään 50 mellakkapoliisia ja toinen mokoma rajavartijoita, jotka olivat muodostaneet tekemisen puutteessa keskenään kivoja tupakkarinkejä kausikorttilaisten sisäänkäynnin edustalle sillä välin kun Mannerheimintiellä oli täysi rähinä päällä.

Tulee mieleeni paljon muutakin mikä sujui mielestäni vähän muuten kuin ”pääpiirteittäin rauhallisesti”, mutta en nyt viitsi tehdä tästä mitään pelkkää listausta. Kaikki varmasti ymmärtävät pointin.

Olin muuten toki myös SMJK:n mukana Venäjällä (matkaraporttikin löytyy tästä blogista), katsomassa otteluparin toista matsia ja voin kertoa, että venäläiset miliisit toimintatapoineen herättivät sen verran kauhunsekaista kunnioitusta, ettei mieleeni olisi itsetuhoisimpanakaan päivänä tullut aloittaa pienintäkään rähinää Moskovassa. Niiden kundien katseissa ja olemuksessa oli jotain sellaista joka lupasi nopeaa ja tuskallista hampaiden- ja tajunnanmenetystä vähäisimmänkin ”kapinan” syntyessä. Huomauttaisin vielä, että miliisien, OMONin ja muiden itselleni vieraampien erikoisjoukkojen katseet oli kaiken aikaa käännetty kohti vierailijoita, ei oman maan kansalaisia. Ihan järkevää siitäkin syystä, että mahdollisten rähinöiden alkaessa pienempilukuista vierasporukkaa luulisi kuitenkin olevan helpompaa hallita kuin koko kotikannattajien valtavaa massaa.

Jokatapauksessa, minun mielestäni, sinä kesäkuisena keskiviikkona Helsingissä tehtiin poliisin toimesta niin paljon virheitä, ettei moista olisi voinut lakaista maton alle edes entisessä Neuvostoliitossa. Mutta niin vain koko farssi kuitattiin sillä, ettei mitään odottamatonta päässyt tapahtumaan. Operaation poliisijohtajan lausunnon loppukaneetti päivän tapahtumista on jopa suoranaista valehtelua: ” venäläisten jalkapallofanien rähinöinti ei yllättänyt poliisia MM-karsintaottelun yhteydessä. Poliisilla oli varsin hyvä käsitys siitä, millaisia kannattajia Venäjältä on tulossa. Poliisilla oli hyvät ennakkotiedot mahdollisista uhkakuvista ja poliisi oli valmistautunut tilanteeseen hyvin. Varotoimista huolimatta muutamat venäläishuligaanit onnistuivat löytämään suomalaisia tappelukumppaneita. Kun joukko on motivoitunut tappelemaan, on heidän toimiaan vaikeaa estää ennakolta”. Siis mitä ihmettä? Eikö poliisi tosiaankaan voi tehdä nähtyä enempää oman maan kansalaisten turvaamiseksi?

Ja sama loistava pohjoiskorealainen tiedotuspolitiikka toistui tässä Wales-matsin marssista kertovassa dokumentoinnissakin. Tunnustaisivat nyt edes virheensä, niin tulisi luottavaisempi olo.

Pikku salaliittoteoriana vielä sellainen, että miksiköhän Lainvalvojat-sarjaan on otettu kuvaus futismarssista lokakuussa, kun kaikki muut ko. sarjan jaksot on kuvattu kesä- heinäkuussa? Kesällähän järjestettiin myös yksi jalkapalloon liittyvä marssitapahtuma, jossa kaikki ”meni pääpiirteittäin rauhallisesti”…

0 kommenttia: