Tässä on taas jäänyt muutama viikko kirjoittamatta. Syynä ei todellakaan ole ollut aiheiden puute, tai ylitsepääsemätön laiskuuteni, vaan yksinkertaisesti jalkapalloaiheiden käsittämätön runsaus. Viimeajat ovat olleet suomalaisen futiksen kaikkien aikojen jännittävimpiä, enkä todellakaan ole kyennyt tuomaan sekavia ajatuksiani pääkopasta paperille. Pelkästään EM-karsintaurakan dramaattisista päätösotteluista Azerbaidzhania ja Portugalia vastaan, voisi kirjoittaa kirjan jos toisenkin. Tuntuu tosin vähän siltä, että kirjan verran on kirjoitettukin, sillä lähes kaikki mediat, Sanomaan tai Almaan katsomatta, haistoivat massojen kasvavan kiinnostuksen Suomen EM-karsintaurakkaa kohtaan ja kaivoivat kellareiden kätköistä muutaman jalkapallotoimittajanretkun kansan tiedonjanoa tyrehdyttämään. Jopa perinteisen formulakanava MTV3:n tähtitoimittaja Jari Sporttila kirjoitti verkkokolumnissaan dramaattisen Portugali-ottelun jälkeen futikseen liittyvästä katastrofista (http://www.mtv3.fi/urheilu/porttila/). Harmi vaan, että tämä urheilukenttien kriisipesäkkeiden ylväs sotareportteri kutsui katastrofiksi sitä, ettei Englanti selviytynyt EM-lopputurnaukseen, ei sitä, että Suomi jäi rannalle. Aivan kuin mies olisi myötäillyt mielipiteissään YLE:n käsittämättömän epäisänmaallista linjaa näyttää Englannin (!) karsintaottelut Suomen matsien sijasta. Pelaako Sporde tässä nyt jo hieman eläkevirkaa Isossa Pajassa? Tottahan toki Englannin karsiutuminen oli katastrofi Englannissa, mutta olisin toivonut valtakunnan suurimman urheilumedian ykköstykin kirjoittavan edes parin lauseen verran siitä, kuinka Suomen historiallisen hyvin sujunut karsintaurakka jäi lopulta vaivaisen maalin päähän lopullisesta kliimaksistaan. Omia sanojasi mukaillen Jari: ”what you think, next is happen now” (http://www.youtube.com/watch?v=TmVN1tsx6nA&feature=related ).
Kuten jo mainitsinkin, uutisointi näiden karsintojen viimeisistä otteluista oli runsasta ja suurimmaksi osaksi ainakin lähes asiantuntevaa. Jääräpäisimmänkin mäkihyppytoimittajan sydämen oli pakko sulaa kuningaspelille arktisella Olympiastadionilla käydyn Azeri-matsin aikana kun vain hieman yli 10 000 suomalaista futisfania piti huolen kansainvälisen tason tunnelmasta ja joukkue hoiteli tyylikkäästi kaikkia draaman sääntöjä noudattelevan lopun ottelulle. Viimeistään Kuningas Litmasen herkistyminen ottelun jälkeisessä televisiohaastattelussa todisti kaikille, että kysymys oli todella suurista asioista. Siinä hetkessä pyyhkiytyivät pois kymmenen vuoden takaiset traumat eräästä hirvittävästä hetkestä lokakuisella Olympiastadionilla vuonna 1997 (http://www.youtube.com/watch?v=LpBL6_JyKSI). Pyydän anteeksi kaikilta joiden haavat aukesivat linkin klikkaamisen jälkeen uudestaan.
Suomen joukkueen upea venyminen Shefkin nenän verran Azereiden edelle siis mahdollisti sen, että viimeisessä pelissä Portugalia vastaan Huuhkajilla oli vielä täysin realistiset mahdollisuudet selviytyä EM-lopputurnaukseen. Totuuden nimissä on sanottava, että voitto siitä ottelusta olisikin sitten ollut yksi kaikkien aikojen futisihmeitä koko maailmassa, eikä onnetar tälläkään kertaa ollut pohjoisen poikien puolella. Ottelu päättyi tylsän nyhjäämisen jälkeen Suomelle niin tutuksi tulleeseen tulokseen 0-0 ja niinpä liimatukkaset lusitaanit matkustavat Alpeille esittelemään heittäytymistaitojaan jalkapalloilevalle maailmalle. Seuraavana yönä näin unta siitä, kuinka Ronaldo, Deco ja Pepe heittäytyivät tulevien EM-kisojen alkusarjan ottelussa Sveitsiä vastaan, ensin rangaistusalueelle edettyään, suoraan alas Appien rinteitä ja murskautuivat kuoliaaksi alarinteeseen. Heräsin tietysti hymy huulillani.
Nyt, lopputurnausunelman taas kerran kariuduttua, on aika kääntää katseet kohti tulevaisuutta; matka Alpeille ei ehkä toteutunutkaan, mutta miksi mennä Alpeille kun voi matkustaa Afrikkaan. Kyllähän nyt ”Huuhkajat” voidaan helposti hetkeksi vaihtaa ”Lapintiiroihin”. Vuoden päästä alkavat karsinnat Etelä-Afrikan MM-kisoihin ja silloin kisapaikasta taistellaan muiden muassa Saksaa ja rakasta itänaapuriamme, Venäjää vastaan. Toiset on jo kerran ajettu Lapin kautta ulos ja toisia ei ikinä edes päästetty sisään. Eiköhän sama järjesty myös urheilullisessa mielessä.
Kuten jo mainitsinkin, uutisointi näiden karsintojen viimeisistä otteluista oli runsasta ja suurimmaksi osaksi ainakin lähes asiantuntevaa. Jääräpäisimmänkin mäkihyppytoimittajan sydämen oli pakko sulaa kuningaspelille arktisella Olympiastadionilla käydyn Azeri-matsin aikana kun vain hieman yli 10 000 suomalaista futisfania piti huolen kansainvälisen tason tunnelmasta ja joukkue hoiteli tyylikkäästi kaikkia draaman sääntöjä noudattelevan lopun ottelulle. Viimeistään Kuningas Litmasen herkistyminen ottelun jälkeisessä televisiohaastattelussa todisti kaikille, että kysymys oli todella suurista asioista. Siinä hetkessä pyyhkiytyivät pois kymmenen vuoden takaiset traumat eräästä hirvittävästä hetkestä lokakuisella Olympiastadionilla vuonna 1997 (http://www.youtube.com/watch?v=LpBL6_JyKSI). Pyydän anteeksi kaikilta joiden haavat aukesivat linkin klikkaamisen jälkeen uudestaan.
Suomen joukkueen upea venyminen Shefkin nenän verran Azereiden edelle siis mahdollisti sen, että viimeisessä pelissä Portugalia vastaan Huuhkajilla oli vielä täysin realistiset mahdollisuudet selviytyä EM-lopputurnaukseen. Totuuden nimissä on sanottava, että voitto siitä ottelusta olisikin sitten ollut yksi kaikkien aikojen futisihmeitä koko maailmassa, eikä onnetar tälläkään kertaa ollut pohjoisen poikien puolella. Ottelu päättyi tylsän nyhjäämisen jälkeen Suomelle niin tutuksi tulleeseen tulokseen 0-0 ja niinpä liimatukkaset lusitaanit matkustavat Alpeille esittelemään heittäytymistaitojaan jalkapalloilevalle maailmalle. Seuraavana yönä näin unta siitä, kuinka Ronaldo, Deco ja Pepe heittäytyivät tulevien EM-kisojen alkusarjan ottelussa Sveitsiä vastaan, ensin rangaistusalueelle edettyään, suoraan alas Appien rinteitä ja murskautuivat kuoliaaksi alarinteeseen. Heräsin tietysti hymy huulillani.
Nyt, lopputurnausunelman taas kerran kariuduttua, on aika kääntää katseet kohti tulevaisuutta; matka Alpeille ei ehkä toteutunutkaan, mutta miksi mennä Alpeille kun voi matkustaa Afrikkaan. Kyllähän nyt ”Huuhkajat” voidaan helposti hetkeksi vaihtaa ”Lapintiiroihin”. Vuoden päästä alkavat karsinnat Etelä-Afrikan MM-kisoihin ja silloin kisapaikasta taistellaan muiden muassa Saksaa ja rakasta itänaapuriamme, Venäjää vastaan. Toiset on jo kerran ajettu Lapin kautta ulos ja toisia ei ikinä edes päästetty sisään. Eiköhän sama järjesty myös urheilullisessa mielessä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti