Keskiviikkona 6.8. pelattiin Myllypuron myrkkylähiön samettisella hiekkakentällä kutosdivarin neloslohkon kahdeksannen kierroksen ottelu Ruisku/Clericalin ja Ylis-78:n välillä. Ottelu sai äärettömän kunniakkaan alun kun ennen kyseistä matsia, pelattiin samalla kentällä ikämiesten, eli niin sanotun ”väsyneiden sarjan” ottelu, jossa Puotinharjun Valtin ikämiesten joukkueessa keskikentän tahtipuikkoa heilutti epäluonnollisen ruskettuneissa käsivarsissaan, ei enempää eikä vähempää, kuin HJK:n päävalmentaja; legendaarinen Antti ”Mursu” Muurinen. Sekä Ruiskun, että Yliksen joukkueiden pelaajat katselivat lämmitellessään äimistyneinä suomalaisen keskikesän viileässä räntäsateessa villeinä ja vapaina hulmuavia viiksiä ja sitä rautaista otetta jolla Mursu joukkueensa peliä rytmitti. Erityisesti Ruiskun puolustuksen johtohahmo, Jeppe, tuntui saavansa viiksi-idolinsa näkemisestä täysin uutta lentoa askeliinsa.
Ilmeisesti Mursun aukottomasta työskentelystä ja valtavasta syöttöprosentista inspiroituneena Ruisku aloitti oman ottelunsa vahvasti; jo parin minuutin kohdalla saatiin aikaan ensimmäiset kulmapotkut, joissa kuitenkin kotijoukkueen topparina pelannut keskenkasvuinen korkeushyppääjä osoittautui aikuisen ihmisen kokoisia, mutta gravitaation lait huomioon ottavalla pompputekniikalla varustettuja Ruiskun hyökkääjiä vahvemmaksi.
Hyväkuntoisella hiekkakentällä peli pyöri käsittämättömästi enimmäkseen keskikentällä ja pallo pomppi holtittomana molempien joukkueiden topparien välillä. Kotijoukkue oli nimittäin jostain syystä valinnut pelipalloksi jonkinlaisen kumipallon tai ainakin pallon liikeradat tuntuivat noudattelevan kaikkia kaaosteorian sääntöjä. Kyseinen lentopallo saattoi välillä liitää tuulessa kuin vapaaksi päästetty arabialainen metsästyshaukka ja toisinaan jymähtää parin metrin lennon jälkeen kenttään kuin ylensyönyt pulu Kauppatorilla. Pallon erikoisesta olemuksesta saatiinkin vahva osoitus n. kymmenen minuutin pelin jälkeen, kun jopa vierasjoukkueen hidas ja kankea keskushyökkääjä sai kuudentoista rajalta pallon ilmassa maalille asti. Jollain ihmeen keinolla kotijoukkueen maalivahti kuitenkin venyi laukauksen eteen ja tilanne pysyi tasaisena.
Vähitellen peli siirtyi yhä enemmän ja enemmän Ruiskun hallintaan; keskikentällä varsinkin Nisse piti vahvasti palloa ja kotijoukkueen tytöt alkoivat selvästi turhautua omaan tekemiseensä. Ilman äänenmurroksen tuomaa senioriteettia äänessä huudetut ”vitut” ja ”hitsin ääliöt” sinkoilivat edestakaisin ja ylittivät monin paikoin korville terveellisen äänenkorkeuden, kun kotijoukkueen pelurit kannustivat miehekkäästi toisiaan yhä huonompiin suorituksiin. Jonkinlainen kliimaksi koettiinkin parinkymmenen minuutin pelin jälkeen, kun vieraiden hyökkäysvaunu; junanlailla puolustuslinjasta maalille edennyt Saku junttasi pallon lähes 35:stä metristä ohi hölmistyneen kotijoukkueen maalivahdin. Ja vain pari minuuttia myöhemmin pienikokoiset kotijoukkueen topparit yrittivät ilman tulosta kaataa Ruiskun keskushyökkääjänä totutusti pelanneen Tompan, kun tämä sijoitti varmasti vasemmalla kärkkärillä pallon alakulmaan.
Ennen puoliaikaa koettiin vielä pelin ikävin tapahtuma, kun Ruiskun huipputaitava ihmelapsi, Capu telottiin siihen malliin hyökkäysalueen kulmassa, että kaverilla pyörivät silmät päässä jopa hieman tavallista enemmän. Vahvasti eiliseltä kulttuurivaihdolta tuoksunut venäläiserotuomari ei tilanteessa tosin rikettä nähnyt. Joidenkin mielestä Lasolin juominen ei vaurioita näkökykyä millään tavalla.
Tapahtuman jälkeen peli hyytyi suureksi osaksi molempien joukkueiden osalta ja maalitilit eivät puolin tai toisin enää karttuneet. Vierasjoukkueen maalille ensimmäiseksi puoliajaksi arvottu ja urakastaan loistavasti tasan nollalla torjunnalla suoriutunut Micke selvisi siis takaiskuitta.
Toiselle puoliajalle tultaessa Yliksen tytöt olivat ilmeisesti imeneet korvalappustereoista kuunnellusta Spice Girlsista hieman ”girl poweria” ja pelin painopiste alkoi välillä pyöriä myös Ruiskun maalilla. Maalille vaihdettu Nurtsi väisteli laukauksia minkä kerkesi, mutta pallon ollessa edelleen sama Tom Hanksin autiolla saarella raiskaama Wilson, ei lisämaaleja nähty. Myös vierasjoukkue sai luotua muutaman maukkaan maalintekopaikan, mutta viimeistelyn ollessa totutun epävarmaa, varjeltui Yliksen maali lisätakaiskuilta.
Kun toista puoliaikaa oli tahkottu vartin verran alkoivat Yliksen esipuberteetin kourissa kärsineiden rääpäleiden hallitsemattomat raivonpuuskat todenteolla iskeä leimaansa kotijoukkueen pelaamiseen. Hormonaalisten heittelyiden ja kasvupyrähdysten kipeyttämien nivelten rasittamat nuoret mielet järkkyivät kun pelistä ei vain yksinkertaisesti meinannut tulla mitään. Keskikentällä numerolla 16 pelanneen amisviiksisen rääpäleen kattila kiehui lopullisesti yli ja kaveri potkaisi kuolemaa uhaten Rugby-Sakua tilanteen jälkeen jaloille. Tuomari ehti pelastamaan pojan varmalta kuolemalta ja ajoi hepun suoralla punaisella koirapuiston puolelle harjoittelemaan tupakanpolttoa.
Tietämättään vanha venäläinen alkoholisti ratkaisi tällä hyvinkin oikeutetulla tuomiolla pelin; toveri ei nimittäin varmaankaan tiennyt Ruiskun perinteisesti jähmettyvän ylivoimalla täysin. Aivan kuin syyskauden ensimmäisessäkin pelissä, myös tässä toisessa ylivoima koitui vierasjoukkueen kohtaloksi; Ylis pelasi ottelun lopun vajaalla, kuin hurmiossa ja Ruiskun pelaajat katselivat voimattomina kun varmalta vaikuttanut johtoasema valui hiekkaan ja peli päättyi karvaaseen tasapeliin. Vierasjoukkueen voimattomuutta kuvasi hyvin se tosiseikka, että edes Janek ei uhannut vetää ketään turpaan.
Peli päättyi siis tasan, 2-2 ja teki D-lohkon syyskaudesta entistä kiharaisemman. Huipputasaisessa neloslohkossa Ruisku on jäänyt kärjessä porskuttavasta KuRa:sta tässä vaiheessa neljä pistettä ja tarvitsee kipeästi voittoja seuraavista otteluistaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti